EU:n koheesiopolitiikka kantaa hedelmää

Europarlamentaarikko Nils Torvalds vaati 10. maaliskuuta julkaisemassaan kirjoituksessa EU:n koheesio- ja maatalouspolitiikan uudistamista. Torvaldsin mielestä Etelä-Italian esimerkki osoittaa, että EU:n rakennerahastot "eivät toimi". Ongelmista voidaan ja tulee keskustella avoimesti, mutta kuulisin mielelläni Torvaldsilta konkreettisia ajatuksia siitä, mihin suuntaan koheesiopolitiikkaa hänen mielestään tulisi kehittää.

On totta, että Italian eteläisten alueiden taloudet kärsivät edelleen pitkälle juurtuneista rakenteellisista ongelmista, työttömyydestä, aivovuodosta, heikosta hallinnosta ja korruptiosta. Näiden ongelmien perimmäinen syy löytyy kuitenkin muualta, sillä rakennerahastotukien osuus Italian julkisista investoinneista on kuluvalla rahoituskaudella ainoastaan 12 prosenttia. Yksityinen sektori on Etelä-Italiassa heikko ja investoinnit laahaavat perässä. Vuosikymmenten ajan lähes kaikki merkittävät infrastruktuurihankkeet ovat kohdistuneet teollistuneille ja kehittyneille pohjoisen alueille. Italiassa on ehkä aiemmin jopa kuviteltu, että EU:n tuet paikkaisivat puuttuvia kotimaisia investointeja, mikä ei tietenkään ole mahdollista. Uusissa rakennerahasto-ohjelmissa on pyritty puuttumaan näihin ongelmiin painottamalla rahoituslähteiden välisiä synergioita ja kehittämällä hallinnollista kapasiteettia rakennerahastotukien hyödyntämiseen.

Italian vertailukohdaksi voidaan ottaa Saksa, missä käynnistettiin jälleenyhdistymisen jälkeen massiivinen julkisen ja yksityisen sektorin investointiohjelma entisen Itä-Saksan osavaltioiden tueksi. Näitä investointeja ovat onnistuneesti täydentäneet EU:n rakennerahastotuet. Läntisen ja itäisen Saksan välinen elintasokuilu ei ole reilussa 25 vuodessa kuroutunut täysin umpeen, mutta erot köyhimpien ja rikkaimpien osavaltioiden bruttokansantuotteessa ja työttömyysasteessa ovat tänä päivänä huomattavasti pienemmät kuin Pohjois- ja Etelä-Italian alueiden välillä. Ottaen huomioon Itä-Saksan osavaltioiden lähtökohdat – sosialistinen suunnitelmatalous ja rappiolla ollut infrastruktuuri – tuloksia voi pitää kunnioitettavina.

Koheesiopolitiikan saavutuksista löytyy muitakin esimerkkejä eri puolelta Eurooppaa: Irlanti ja Portugali ovat EU-jäsenyyden aikana kehittyneet köyhistä maatalousvaltioista moderneiksi eurooppalaisiksi talouksiksi, ja Itä-Euroopan "uusissa" jäsenvaltioissa rakennerahastotukia on käytetty viisaasti talouskasvua tukevan infrastruktuurin parantamiseen. Lähes jokainen meistä on voinut todeta omin silmin Virossa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtuneen huikean kehityksen.

On myös syytä muistaa, että mikäli EU:n budjettia ryhdytään leikkaamaan, julkisuudessa esiintyneiden skenaarioiden mukaan rakennerahastotuet viedään ensimmäiseksi pois rikkaammilta jäsenvaltioilta – siis myös Suomelta. Tämä olisi monille suomalaisille toimijoille suuri menetys: koheesiopolitiikka on EU:n merkittävin investointiväline, jonka kautta paitsi kavennetaan alueiden välisiä eroja myös tuetaan ilmasto- ja ympäristötoimia, tutkimusta ja innovointia sekä rajatylittäviä eurooppalaisia liikennehankkeita.

Monille Euroopan alueille ja kunnille rakennerahastotukien merkitys on korvaamaton. Siksi Euroopan alueiden komitea on yhteistyössä eurooppalaisten kunta- ja aluejärjestöjen kanssa perustanut #CohesionAlliance-yhteenliittymän vahvan koheesiopolitiikan tueksi. Julistuksen ovat allekirjoittaneet jo sadat alueet, maakunnat, kaupungit ja kunnat kaikkialta Euroopasta, Suomesta mm. Lapin liitto ja Rovaniemen kaupunki. 

Euroopan alueiden komitean näkemys on, että jäsenvaltioiden tulisi maksaa unionin budjettiin hieman nykyistä enemmän, eli 1,3 prosenttia EU:n bruttokansantulosta nykyisen noin 1,0 prosentin sijaan. Vain tällä tavoin unioni pystyy edelleen tukemaan aluekehitystä kaikkialla Euroopassa sekä vastaamaan uusiin haasteisiin esimerkiksi rajavalvontayhteistyön ja puolustuspolitiikan alalla.

 

Markku Markkula

Euroopan alueiden komitean 1. varapuheenjohtaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Pidän kyllä Torvaldsia parhaimpana meppinä Suomen kannalta.

Italiassa ongelmat ovat syvällä, pitäisi kuitenkin aina pyrkiä tuomaan alueiden vahvuuksia esille.

Italiassa on kehittynyt pohjoinen ja mafian hallussa oleva etelä.

Saksassa taas osat vaihtuvat, välillä pärjää eteläinen Saksa ja välillä pohjoinen, ja päin vastoin.

Saksankaan investoinnit itäiseen Saksaan ei taida olla muuta kuin tuulivoimaloita. Tätä kehitystä viimeiseksi odottaisi Suomelle.

Käyttäjän KariKallio1 kuva
Kari Kallio

Mitenkäs se vanha sanonta menikään? Älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan!
https://sarrrri.com/2013/03/kiva/

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Suomi maksaa rakennerahastoon josta jaetaan rahaa Puolalle tukemaan teollisuuden siirtoa Suomesta Puolaan. Suomi saa rakennerahastosta eurosta 30 senttiä takaisin, eli ei kovin hyvä kauppa ja EU:ssa Suomi on kaikessa häviäjä. Järkyttävää kuppausta koko EU.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Hyvä Markku,
olisi asiallista kertoa veronmaksajille mitä rakennerahastoilla esim. Lapissa on saatu aikaan, ennenkuin Etelä-Italiaan syydetään lisää rahaa.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Ei ole vaivautunut vastaamaan.

Toimituksen poiminnat